Huh hei. Melkeen pistää hävettään kun blogi ja sivujen päivitys (erityisesti galleria) on jääny ihan retuperälle, mutta ei voi mitään. Töitä tullu hakattua taas muutama kuukausi just kun Miro kasvanu ja kuvia ois pitänyt ottaa. Päivät kun editoi valokuvia työn vuoksi niin ei oikeen jaksa kiinnostaa omien valokuvien kuvailut/editoinnit työpäivän jälkeen. Harmi.

Mutta jos vähän jotain asiaakin. Pääpiirteissään täällä on pyyhkinyt oikein hyvin. Hampaat vaihtui Mirolla ilman mitään ongelmia ja rokotuksetkin meni oikein mainiosti (onkohan tämäkin tullu jo kerrottua aikasemmin ) ja pisuhommathan on luonnollisesti hoidettu ulos jo valovuosia. Ruokahalu Mirolla on edelleen aivan käsittämätön. Mitä olemme kuulleet niin muilla sisaruksilla on vähän samaa "vikaa". Toinen korva se tuntuu olevan Mirolla meleko hankala tapaus. Ei tunnu paino auttavan vaan pystyyn hankaa vaan...toinen kyllä löpsöttää ihan kivasti.

Lähimetsässäkin olemme päässeet käymään poluilla kun ilmat on alkaneet pysymään pakkasella...joutuu nimittäin menemään pienoisen suopätkän yli metsään joka tahtoi nollakelin tuntumassa olla aikas vetinen. Tulihan tuolla tässä taannoin kasteltua kengät läpimäriksi. Ei mitään lämmintä hommaa kun kengät läpimärät ja lämpötila nollan tienoilla. Ei tarvisi alkaa kyllä holvaamaan lunta mielinmäärin, koska menee nuo älyttömän mukavat mettäpolut muuten tukkoon...vaikkakin minullahan (Tomi) on nyt taas aikaa vaikka polkea polkuja mettään kun työttömänä taas värjöttelen.

Onhan tässä voinut jotain tapahtua mitä ei nyt tässä silmät ristissä kirjottaessa muista, mutta täytyy mainita asiasta myöhemmin jos mieleen jotain ihmeellistä juolahtaa. Ja pitää koittaa parantaa tavat tuon sivuston gallerian suhteenkin. Eiköhän tässä kun kevätaurinko alkaa paistella niin saada kivoja kuvia näytille kun käymme entisillä huudeilla kuvailemassa poikia.

Tähän loppuun vielä pari kuvaa josta näkyy Miron kiharainen turkki . Miron Kira-äipällähän oli myös kiharaiset karvat nuorena ja mitä Sannalta kuultu niin kiharakarvaisuutta on ainakin osalla Stratovarius-pennuista.

Kihara-Kalle koko komeudessaan:

Ja vähän lähifotoakin permanentistä

JA LUKAKIN HALUS KUVAAN!!

Kaikille blogia/sivustoa selaaville oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

Toivottaa: Johanna, Tomi, Luka ja Miro

Taas on aika mennyt kuin siivillä. Toista kuukautta pitkästi jo aikaa kun on viimeksi tullu naputeltua tänne jotain. Eipä sillä...mitään älyttömän ihmeellistä ei ole kyllä tapahtunut. Poikien kans mennä tuuletettaan päivästä toiseen jne. Mirolla on kaikinpuolin mennyt ihan mallikkaasti tämä ns. "pahin" pentuaika. Vielä pissaillaan vähän paprulle sillon tällön mutta pikku vaavihan se vielä on Autossa mennään aina vaan paremmin ja paremmin. Kaupunkiajelussa meinaa tulla vielä vähän huono olo...viimeksi tänään tuli pari oksua kun käytiin hakeen Mirolle toinen rokotus. Rokotushommissa Miro on ollut oikeen reippaana molempina kertoina. Tänäänkin jaksoi odottaa hyvin vaikka aikataulu oli reilut puoli tuntia myöhässä. Kotosalla on jotain pientä tuhoiluakin tehty kun olemme olleet pois kotoa (mm. yhtä kirjaa revitty, dvd-boxin koteloa jyrsitty, lelukoria revitty, rottinkikoria jyrsitty, lipaston laatikoita jyrsitty). Ihan luvallistaki jyrsittävää notkuu pitkin poikin lattialla mutta kaikki muu on vissiin parempaa . Miro varmaan tulee tekemään Lukanki edestä tuhoja...Luka kun ei tehny mitään ilkeyttä!. Yks aika älyttömän ärsyttävä piirre Mirossa on...nimittäin hiekan ja kivien yletön syöminen tieltä. Ei tunnu mahtuvan kalloon vaikka kuin kieltää...pää valuu heti asvaltille. Lukalla ei ollu ei sitte lähellekkään tommosta mielenkiintoa kiviin ja hiekotushiekkaan. Jutun lopussa on kuvakin mitä lattialle tulla tupsahti Miron pikku oksun mukana tässä yks päivä!

Onhan tässä ollu juhlimistakin. Nimittäin Luka täytti 2 vuotta 27.10! Onnea Lukalle vielä kerran!!!

Eipä tuu nyt äkkiseltään mitään muuta ns. tähellistä kerrottavaa mieleen. Uusia kuviakin löytyy sivujen galleriasta (Luka ja Miro 28.10). Melkeen kaikki kuvat ovat kylläkin Mirosta. Otin pääasiassa pääkuvia. Korvatkin alkaa olemaan löpsöllään ihan kivasti. Nyt on toisessakin korvassa paino niin jospa saataisiin sekin asettumaan hieman löpsömpään.

Tässä vielä se aikasemmin mainittu Miron oksun sisältökuva ja laitetaanpa vielä synttärisankarin kunniaksi yks kuva tähän blogiinkin

Maanantaina 7.9 Miro tapasi mieluisia kavereita kun Sanna tuli käymään täällä oulussa Miron Bono-veljen ja Kira-äidin kanssa. Ajelimme Meri-Toppilan puistoon missä koirat sai riekkua oikein urakalla. Oli kiva kun merenrannan viheralueilla oli niin hiljaista (vaikkakin älyttömän tuulista) niin koirat saivat olla kokoajan vapaana. Kylläpä Mirolla oli mukava leikkiä kun oli oman kokoista seuraa paikalla. Kira-äitikin näytti nauttivan kun sai  höykyttää omia poikiaan Veljekset kyllä jaksoi myös jyllätä aika taukoamatta. Parit yhteenotot sai kyllä hyvät naurut aikaan. Oli jollain tapaa niin hupaisaa kun kaks tuommosta vanupalloa naskalihampaineen alkoi rähiseen toisille kuonot rutussa...hehehe.

Eipä tässä nyt tämän kummempia. Piti vaan kirjoitella pieni tarina kivasta päivästä. Kiitokset siitä Sannalle (ja Bonolle ja Kiralle myös )

Lopuksi vielä kuva koko remmistä

Nyt on viisi vuorokautta kulunut aikaa siitä kun Miro alias huopatossu muutti meille. Pari päivää oli kaikilla asukkailla vähän semmoista ihmettelyä. Lukaa tilanne ihmetytti kaikista eniten, sillä Miro tuntui olevan hyvinki ärsyttävä ja ahistava kaveri...tuli liian lähelle nuuhkimaan ja makoileen vaikka sängyn alla yhdessä nukuskeltiin jo eka yönä

Niin että mitä muuta tänne nyt kuuluukaan? Hyväähän tänne kuuluu. Pojat leikkii jo niinku oisivat olleet parhaimpia kavereita jo pitemmän aikaa. Millon juostaan asuntoa ympäri niin että vesikupit ja muut tavarat lentelee ja toisinaan taas kiskotaan jotain riepua niin maan perusteellisesti. Pääasiassa rievun kiskominen on sitä että Luka mörisee ja kiskoo riepua jonka toisessa päässä Miro tulee takajalat suorana pitkin lattiaa Ruokailuhommat täällä on menny oikein mainiosti. Miro on todella hyvä syömään...söis varmasti vaikka kivä jos antais! Portaatkin Miro oppi kävelemään ylös tänne toiseen kerrokseen heti seuraavana päivänä...hyyyyvä poika! Autoiluhommissa on vielä vähän parantamisen varaa. Pari kertaa on nyt täällä käyty ajelulla ja molemmilla kerroilla on pääsy oksu takapenkille (toisella kertaa oli varmaan vähän omaa mokaa kun lähdettiin ajelulle ehkä vähän liian pian Miron syömähommien jälkeen). Paltamosta kun tulimme niin ei ollut mitään ongelmaa...liekkö vaikuttanut asiaan kun oli niin tasainen kyyti maantiellä. Nyt täällä ajeltu vähän semmosta kaupunkiajelua. Joutuu siis kiihytteleen ja jarrutteleen. Tänään kun kävimme asioilla niin Luka ja Miro oli ensimmäisen kerran kahdestaan kotona. Hyvin kait täällä oli menny...asunto oli pystyssä jne. Itseasiassa nähtiin Miron heräävän olohuoneen lattialta kun tulimme sisälle

Ja vielä yksi mainitsemisen arvoinen juttu täytyy mainita. Miro osaa pyytää ulos isoa hätää! Pissit tulee aina sillon tällön paperille mutta niin taitaa tulla muillakin tämän ikäisillä

Eipä tässä nyt tämän kummempaa. Tässä vielä pari kuvaa. Asunto näyttää melkeen kaatopaikalta..hehehe

No niin! Tänään oli mielenkiintoinen päivä kun oli aika kääntää autonkeula kohti paltamon neuvosenniemeä ja hakea Miro kotiin. Olimme Sannan ja Mikon luona klo 14...itseasiassa olimme pihassa yhtä aikaa Sannan ja Mikon kanssa kun he tulivat kajaanista Luka ihmetteli hiljaista pihaa kun aikaisemmilla kerroilla vastaan on rientäny puolen tusinaa collieita. Nyt kaverukset olivat sisällä mutta Sanna päästi kaverit pihalle ja Lukalla loksahti suu auki kun kaikki tuli yht'äkkiä siihen sen eteen Eikä tähän Lukan ihmettelyt loppuneet. Pennut kun tulivat ulos niin Lukan ilme olisi pitänyt saada taltioitua jollekkin laitteelle...sen verran hyvä se oli Kaveri oli nimittäin niin puulla päähän lyödyn näkönen että! Ja sittepä niitä pikkusia piti alkaa muka vähän pelkäämään Lukalla...voi voi

Jonkin aikaa pihalla oleskeltuamme Sanna laittoi omat koirat vasta rakennettuun hienoon aitaukseen Reillyä lukuunottamatta joka jäi leikkimään Lukan kans pihalle kun me menimme sisälle kahveelle ja teelle. Pennut telmi omassa aitauksessaan pihalla. Miro kylläkin oli meidän kans sisällä Siinäpä sitä sitte poristiin niitä näitä ja Sanna ja Johanna kirjotteli kauppakirjan Mirosta kun minä jutustelin Mikon kans autoilun ihmeellisestä maailmasta Jutustelun yhteydessä tuli Mikolta myös hieno idea...autoaiheisesta sohvapöydästä, mutta siitä ei sen enempää. Mielenkiinnolla jään odottamaan toteutuukohan tämä

Aika olikin rientänyt jo melkoisesti joten oli aika lähteä takaisin ouluun uusi asukas mukana. Lukan ilme oli kyllä paljon puhuva kun näki Mironkin tulevan autoon. Siinäpä se Lukan matka meni pääasiassa mököttäessä Kyllä selvästi näki että Lukaa hieman vaivasi kun Mirokin oli autossa. Matka meni kyllä muuten tosi hienosti Mironkin nukkuessa välillä. Kotona Luka jatkoi samaa linjaa kuin autossa, mutta ei ehkä enää niin voimakkaasti. Mitään leikkihommia ei kyllä kaveruksilla ollu varmaan mielessäkään...hehe. Mutta kaverukset näistä kyllä vielä tulee! Puhukoot siitä puolesta nämä alla olevat pari kuvaa

Luka ja Miro sängyn alla. Sängynalushan on ollut Lukan nukkumapaikka jo eka yöstä lähtien kun se meille tuli

Luka ja Miro sängyn alla osa2. Mirokin alkoi myöhemmin nukkumaan sängyn alle, vaikka nyt tätä kirjotettaessa Miro nukkuu olohuoneen lattialla ja Luka tietenki sängyn alla!