Teimme la 13.6 reissun Paltamon neuvosenniemelle morjestamaan Lukan kasvattajaa Sannaa, Mikkoa ja koiralaumaa. Kaarroimme pihaan puolenpäivän aikaan ja pihassa saikin sompailla autoa ihan urakalla parkkiin kun joukko puikkonokkia pölähti meitä vastaan, joita pyöri auton ihan joka puolella - niin paljon niitä oli Lukalla pyöri melkeen silmät päässä autossa kun ihmetteli mahtavaa collielaumaa. Ovet auki autosta...jolloin saimme seuraksi näitä ihania nelijalkaisia. Siinäpä ei sitten ollu tekemisen puute kun jokainen kävi vuorollaan nuuskimassa ja rapsuteltavana. Luka-pojan kirmaillessa tyttöjen seassa, Sanna ja Mikkokin pääsi vihdoin tervehtimään meitä. Luka ei joutanut käydä tervehtimässä talonväkeä kun koirien seura tuntui olevan niin paljon mielenkiintoisempaa

Pahin alkuhässäkkä kun alkoi mennä ohi niin lähdettiin käymään lenkillä Sannan, Mikon ja osan heidän koirien kanssa. Heti lenkin alkumatkassa pysähdyttiin rantaan jossa koirat saivat kirmailla rantahietikolla ja pulikoida vedessä. Oli mukava nähdä kun Lukakin oli niin innoissaan vedestä. Hetken päästä jatkettiin matkaa, koirien ollessa aina välillä vapaana ja välillä kiinni. Hienoa kyllä seurata kun koiran seurana on useita lajitovereita. Noin tunnin mittainen lenkki lähialueella meni nopeasti kun samalla rupateltiin niitä näitä...välillä muustakin kuin koirista

Pihalla koirat sai vielä temmeltää keskenään ennen kuin lähettiin sisälle kahvitteleen, missä Luka teki tuttavuutta varsin mielenkiintoiseen olentoon...nimittäin Sannan Lupu-kaniin. Siinäpä sitä sitte oli ihmettelyä kerrakseen. Jotenki näytti siltä että Lukalla ei kyllä ollu pienintäkään tietoa mikähän tämä asukas oli  Lupu pyyhkäsikin piakkoin vikkelästi olohuoneen puolelle - ja Luka perässä! Lupu hoitikin homman hienosti ja meni piilopaikkaansa sohvan taakse. Luka jäi itkemään sohvan vierelle samalla Lupua katsoen.

Menimme sitten vielä joksikin aikaa pihalle pällistelemään samalla kun koirat temmelti loputkin virtansa ulos...tai Luka ainakin! Oli nimittäin sen verran väsynyt poika takapenkillä kun lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Loppusanat: Oli kyllä tosi kiva ja piristävä reissu, vähän vaihtelua arjen harmauteen. Luka sai leikkiä sydämensä kyllyydestä mukavien kavereiden kanssa. Kiitokset vielä Sannalle ja Mikolle mukavasta päivästä

Tässäpä vielä pari kuvaa

Luka ja Sunny-mamma

Kuten otsikosta voi jo päätellä, kohdattiin lenkillä ollessa kaksi piikikästä kaveria pyörätien viereisellä nurmella. Olimme aivan siilien kohdalla kun Luka huomasi ne ja säikähti moisia kummajaisia...kun ei ole siiltä ennen nähnytkään Siinä piti sitten Lukalla jonkin aikaa ihmetellä että tohtisiko noita mennä tutkailemaan lähempää. Hitaasti mutta varmasti herra hivuttautui askel kerrallaan lähemmäs. Lukan ollessa jo melko lähellä siilejä toinen siileistä liikahti vähän. SILLON lähettiin karkuun - Luka siis lähti! Päästyään turvallisen välimatkan päähän niille uskalsi jo vähän haukkua. Siilit eivät vaivautuneet jäämään kuuntelemaan moista räksytystä vaan lähtivät pötkimään pois. Oli siinä kyllä Lukalle ihmetystä kerrakseen. Kun lähdimme jatkamaan matkaa niin piti kyllä tämän tästä pysähtyä katselemaan taakse josko siilit olisivat vielä näkyvissä...heh heh.

Minä hapuilin heti siilien luona taskuja että otampa pari kuvaa kännykällä. Samassa hoksasin että kännykkähän on TAAS huollossa ja vanhassa kännyssä kameraa ei ole. Onneksi Johannalla oli puhelin mukana niin saatiin taltioitua parit kuvat tästä piikkipallojen kohtaamisesta...

Tuntuu että aika menee ihan älyttömän nopeasti, koska edellisestä kirjoittelusta on kohta jo kolme kuukautta aikaa. Saas nähdä miten käy taas seuraavan kirjoittelun kun kesä tulee hyvää vauhtia...silloin on varmaan muutaki tekemistä kuin kirjoitella blogiin satuja

Mutta jos vähän asiaakin nyt. Edellisen kirjoittelun aikaan oli vielä täys talvi ja haaveilimme että alkais jo teranssin kohdalle aurattu järetön lumikasa sulamaan ja sais alkaa odottelemaan kesää ihan urakalla. Ei sitten keretty nähdä sitä lumikasan sulamista kokonaan kun päätimme vaihtaa vähän maisemaa. Eli muuttopuuhat kutsui meitä perjantaina 17.4. Lukan ensimmäisenä kotina oli kaksikerroksisen luhtitalon yläkerta, josta halusimme muuttaa maan tasalle alakertaan. Huhtikuussa 2008 pääsimmekin muuttamaan samassa talossa olevaan alakerran asuntoon. Siinä viihdyttiin vuoden päivät kunnes muutimme tähän nykyiseen asuntoon, joka on taas kaksikerroksisen luhtitalon yläkerrassa. Kyllä tämä toinen kerros vaan on jollain tapaa niin paljon parempi mitä maan tasassa oleva asunto (poikkeuksia varmasti kyllä on). Onhan tässä tietysti yhdet portaat kuljettavana (Luka pääsi hipsuttelemaan taas portaissa), mutta ei tässä kyllä kuulu yläkerran asukkaiden kolistelut ja tömistelyt eikä pihan lapsoset hypi ja hillu pitkin teranssin nurkkia ja kyyki ikkunoiden alla leikkien millon mitäkin leikkejä. Mutta ei tästä tämän enempää...kenellä oikeasti kiinnostaisi lukea?

Uusi asunto sijaitsee Oulun Jylkynkankaalla todella rauhallisella alueella vajaan 10km päässä keskustasta. Voisin melkeen väittää että koiraihmiselle varmaan Oulun parhaimpia (ellei paras) alueita...sikäli mikäli haluaa liikkua koiran kans metsässä. Vaikka kyllä täällä on rauhalliset ja monipuoliset auto/pyörätie verkostotkin. Edellisellä asunnolla kun kävi pienen iltapissalenkin niin oli periaatteessa pari reittivaihtoehtoa. Täällä voi valita lähestulkoon kymmenestä eri reitistä Metsäreissujakin on tehty muutamia vielä kun oli vähän lunta maassa ja ilmat oli kylmempiä. Alkumatka metsäreitistä on meinaa hieman suopitoista maastoa niin se alkaa tähän aikaan vuodesta olla aika kurjassa kunnossa mutta jospa se alkais kuivumaan pikkuhiljaa. Mahtavaa kyllä kun on lyhyt matka metsään (n. 300m) samoileen. Lukastakin kyllä näkee että on niin paljon kivempi käydä metsälenkillä entä leppasta pitkin teitä...ja niin on kyllä meistäkin. Täytynee ottaa kamera mukaan kun seuraavan kerran käydään metsälenkillä. Ja kesällä on aiottu tehdä ihan retkikin metsään. Eväät ja kaikki rensselit mukaan!

Mutta eipä tässä taas tämän ihmeellisempää. Kaikki on menny hyvin ja Luka pysyny terveenä...sehän se on pääasia - eiks nii? Pitää kuitenkin koittaa aina kirjoitella kuulumisia tänne kunhan muistaa.

Tässä lopuksi vielä ilmakuva Jylkynkankaan asuinalueesta niin saa edes vähän osviittaa minkä tyyppistä seutua tämä on. Tuota metsäaluetta riittää vielä vaikka kuinka pitkästi tuon karttanäkymän ulkopuolelle...pohjoisen ja koillisen suuntaan

Onpas vierähtänyt aikaa kun viimeksi on kirjoiteltu...noin 2kk. Yhdet kuvat kuitenkin saatu lisättyä kotisivujen galleriaan tämän vuoden puolella. Samalla kerralla laitettiin gallerian kuvat aavistuksen isommaksi. Mitään maatamullistavaa täällä ei kuitenkaan ole tapahtunut vaan normaalilla rutiinilla mennään päivästä toiseen. Jos nyt kuitenkin kirjoittais muutamat jutut :)

Jouluna olimme meidän kotipaikoillamme useamman yön ja vietimme hyvin perinteistä joulua...hyvää ruokaa ja muita herkkuja :). Onneksi tuo joulu on vain kerran vuodessa :D. Lukakin sai aattona vähän ns. paremman ruoka-annoksen muiden tapaan...ja tottakai lahjoja myös. Yksi Lukan lahjoista ei ollut kyllä minun (Tomi) mieleen. Pallo josta minun mielestä lähtee ehkä hiukka liian kova vinkuminen. Nooh...eihän minun tarvi sillä pallolla leikkiä :D

Uudeksi vuodeksi tulimme kuitenkin tänne Ouluun. Näin jälkeen päin aateltuna ois ollu viisain kun ois majoittunut johonki korpeen. Kävin nimittäin jossain vaiheessa pyörähtämässä ulkona mutkan kun just ovea avattaessa pamahti raketti ihan tässä talon yläpuolella. Luka säikähti aika paljon sitä ja vietti loppu illan ja yön sängyn alla (nukkuu siellä kyllä joka yö) piilossa. Ei saanut oikeen millään houkuteltua poiskaan. Välillä käväsi pikku mutkan mutta meni pian takaisin jos ulkoa kuului pientäkin pamahtelua. Seuraavat päivät Luka suhtautui hieman varauksella kaikkeen vähän kovempaan ääneen...kuului se sitten sisällä tai ulkona. Mutta päivä kerrallaan tilanne meni parempaan suuntaan...hyvä näin :)

Tammikuun loppupuolella kävin hakemassa akvaarion meille. Huhtikuussa 2008 möimme entisen akvaarion pois pienoisen tilanpuutteen ja kiinnostuksen lopahtamisen vuoksi. Nyt kiinnostus taas iski ja tilaakin muka löytyi ja näin ollen oli pakko hommata allas :) Entisen altaan aikana Luka ei katsellut kaloja oikeastaan ollenkaan, mutta nyt kalojen katselu on ollut mielenkiintoista puuhaa.

Ilotulitusasiaan palatakseni tänään (9.2) joku ampui muutaman raketin tässä jossain noin 100m säteellä! Luka sattui olemaan just ensimmäisen raketin aikana teranssin oven luona katsomassa ulos! Tottakai Luka säikähti pamausta ja meni pikaisesti omaan turvapaikkaan...eli sinne sängyn alle! Taas vaati pienen houkuttelun että puikkonokka ilmestyi ihmisten ilmoille. Onneksi tuo pamaus ei jäänyt häiritsemään Lukaa pitemmäksi aikaa. Ens uusvuosi vietetään 99,9% varmasti ihan jossain muualla kuin rakettien paukkeessa!

Eipäs tässä tämän kummempia tällä kertaa. Me koitetaan pärjäillä täällä tuon lumen kanssa...jota on satanut viime päivien ajan aika älyttömästi. Tässä vielä iloinen naama jutun lopuksi :)

Tänään oli kiva päivä kun ajeltiin Virpiniemeen tapaamaan Lukan siskopuoli Dania, kun Dani ja Anna Kaisa olivat ajelleet Kajaanista tokoilemaan Virpiniemeen. Danin tokoilun jälkeen kävimme piipahtamassa lähimetsässä missä Dani ja Luka saivat vähän riehua...tai no - taisi kyllä Luka olla se joka riehui. Danilla ei oikein Lukan riehumiset jaksanut kiinnostaa ja Lukan lähestymiset ei ihan jokaisella kerralla Dania oikein miellyttänyt, jolloin Luka saikin tarkastaa että kyllä siskopuolen hammaskalusto on varsin hyvässä kunnossa :D

Mutta kaikin puolin oli kyllä kiva käydä mutka Virpiniemessä ja oli mukavaa kun Anna Kaisalla ja Danilla liikeni aikaa vielä päivän tapahtuman jälkeenkin :) Jospas seuraavalla tapaamisella Danillakin ois vähän enemmän intoa leikkimään. Liekköhän vaan neiti vähän säikähtänyt tuota meidän huliviliä? ;)

Tässäpäs vielä kuva kaksikosta...Lukakin (vasemmalla) malttoi olla hetken ihan kiltisti paikallaan :)